FEELINGS 'N' SHIT

Ei oo taas vähään aikaan tullu kirjoteltua. Mitään jännää ei oikeen oo tapahtunut, tai sitten mä alan vaan tottua elämään Ausseissa. Oonhan mä tässä parin viikon aikana mm. tuhlannut rahaa Sydneyssä, liittynyt paikalliseen kuntosaliin (koska paikallinen crossfit-sali aukee vasta tän kuun lopussa), kokeillut paddleboardingia ja bodyboardingia (tosin vaan hetken aikaa koska lähistöllä oli havaittu haita ja rannassa ollut iso kala syöksy vedessä siihen mallin että sitä jahtas jokin, joten meijän oli parempi pinkoa rantaan). 

Tänään (lauantain 22. 8.2015) heräsin puoli yheksän aikaan. Käytiin kattomassa Sandonin (host-veli) futispeliä, kävin salilla ja päätin mennä yksikseni paddleboardaamaan tunniksi koska oli 27 astetta ja aurinkoista. Kevät tuloillaan. Tulin kotiin, join kahvin, söin ja nyt oon istunut pari tuntia koneella joten päätin tehdä jotain hyödyllistä. Aattelin nyt siis kirjottaa blogi-postauksen ihan vaan elämästä täällä. Omista fiiliksistä host-perheessä asumisesta ja muusta mukavasta. Varmaankaan kauhean pitkä kirjotus ei oo luvassa, ja jos kysymyksiä herää niin kommenttia vaan. Suunnitteilla on myöhemmin kirjottaa erillinen postaus eroista Suomen ja Aussien välillä, se tulee myöhemmin. Ripottelen myös

muutamia kuvia sinne tänne.

Sandon, Poppi ja mä tulossa vedestä mahdollista
hai-hyökkäystä karkuun.

Noin 6 viikkoa lähdöstä ja kaikki menee edelleen mainiosti. Alan pikkuhiljaa epäillä että jokin on pielessä koska kaikki menee niin hyvin (#suomalaisuus). Pahempaa ikävää suomeen ei oo tullut. Hetkittäin iskee ikävä kavereita, perhettä tai tuttuja ympäristöjä. Fazerin suklaata ja ruispuikuloita on ikävä. Host-äiti parhaansa mukaan yrittää hankkia mulle ruisleipää, mutta se tavara mitä täältä saa on melko pitkälti ruskeeksi värjättyä paahtoleipää. Kaikkia neuvoja vastoin oon pitänyt yhteyttä Suomeen miltein joka päivä, yleensä tosin vaan muutaman sanan verran meijän kaveriporukan yhteisessä WhatsApp -ryhmäkeskustelussa. Muuten Pidän keskustelua mutella, enkä lue viestejä pahemmin. 

Tä kuva on Tommille - Näytän melko tyytymättömältä, joten
voidaan sopia että tässä kuvassa mulla on nyt sitten
ikävä Turkuun.

Jotenkin tuntuu että mulla ei oo aikaa ikävöidä, kun ympärillä tapahtuu koko ajan niin paljon ja tekemistä on jatkuvasti. Joko ollaan menossa kavereiden kanssa leffaan, kahville tai syömään. Jos ei kavereiden kanssa oo tekemistä niin sitten ollaan menossa perheen kanssa wakeboardaamaan, surffaamaan, kattomaan futispeliä tai Sandon pyytää mua skeittaamaan meijän pihassa olevalle mini-rampille. Kaiken tän lisäksi käyn koulua, ja salilla 5 kertaa viikossa.

Mun host-perhe on siis tosi aktiivinen, ja kaikin puolin ihan mahtava. Elämäntyyli ja täys ympäristön vaihdos on saanut mut heräämään aikasemmin jopa viikonloppusin ja olemaan valmis kokoajan tekemään jotain. Johnin (host-isä) vanhemmat kasvatti sen niin, ettei ikinä saa sanoa että on tylsää, ja se näkyy. Kuudessa viikossa musta on tullut tosi läheinen koko perheen kanssa, ja kiusallisesta alusta on päästy yli. Mun Suomalaisuutta pilkataan edelleen mutta siitä ei taideta ikinä päästä. 

Englannin puhumisessa ei ole enään mitään ongelmaa. 99% ajatuksista tapahtuu englanniksi, oon nähnyt jo unia englanniksi ja sellasetkin asiat joissa kesti hetken aikaa, kuten toistojen laskeminen salilla, tapahtuu nyt englanniksi. Rakastan puhua englantia, ja vaikka se on jo arkinen asia niin aina hetkittäin pysähdyn kuuntelemaan ympärillä olevia ihmisiä, ja itseäni, ja hämmennyn siitä että mä oikeesti asun englanninkielisessä maassa. Suomenkielen käyttäminen taas alkaa jo vaatia hetkittäin pientä miettimistä.

Hetkeäkään en oo katunut vaihtoon lähtöä. Iso maailma ei tunnu enää niin pelottavalta, kun huomaa että ihmisiähän me kaikki kuitenkin ollaan. Uusien asioiden jatkuva kokeminen on palauttanut muhun miltei lapsellisen innon elämää kohtaan, ja vaikka se kuulostaisi kuinka kliseiseltä, niin usein vaan kattelen ympärilläni olevia puita, rantoja ja pilviä ja tunnen mahtavaa intoa ja kiitosta elämää kohtaan. Ja vielä on 9 kuukautta edessä.

Till next time, V