Ensimmäiset koulupäivät

Koulu alkoi tiistaina. Kaks päivää koulua ja 61 uutta facebook kaveria myöhemmin fiilis on melko väsynyt mutta hyvä. Uusiin ihmisiin tutustuminen, englannin puhuminen ja uusien asioiden oppiminen on samaan aikaan uuvuttavaa ja todella hienoa. 

Sandon, mä ja Peri ensimmäisenä kouluaamuna

Maanantaina käytiin shoppailemassa koulua varten. Ostin pari kauluspaitaa koulupukua varten ja mustat nahkaiset Converset (koulukenkien täytyy olla mustat ja nahkaa). Mun koulupuku on ihan ok, eikä Toronto High School ole hirveän tarkka koulupuvun suhteen. Harmaat sortsit, kauluspaita, mustat nahkakengät ja harmaat sukat. Venytettyihin korviini mun piti ostaa plugit, koska koulussa ei saa olla tunneleita.

Ihmiset on koulussa tosi ystävällisiä ja kiinnostuneita musta. Kahden päivän aikana oon saanut jo kaveriporukan, joista ketään ei osaa lausua mun nimeä, joten kaikki (myös opettajat) kutsuu mua V:ksi. Nuoret käyttää täällä tosi paljon Facebookkia, jota mä en niinkään enään käytä. Uusia kaveripyyntöjä tulee kokoajan ja muistan noin 5 koulukaverin nimen. Samoihin kysymyksiin saa vastata 4 kertaa päivässä, mutta siihen tottuu. Eksoottisempiakin kysymyksiä tulee kuten: 

''Syödäänkö Suomessa pihvejä tai makkaroita?''

''Onko Suomessa järviä?''

''Ootko kuullut Lil Wayneä?''

''Onko Suomessa mustia ihmisiä?''

Usein vaan naurahdan ja vastaan ''we're not aliens.''

Mä olen vuosiluokalla 11, eli oon koulun toiseksi vanhimpia. Mun host-sisko Peri on luokalla 10 ja -veli Sandon luokalla 8. Australialaisten oppilaiden motivaatio koulun suhteen tosin on pienempi, ja opettajia kiinnostaa vähemmän. Koulu on maksimissaan kaksikerroksinen ja rakennuksia on monta. Tunnit on noin tunnin mittaisia, ja välitunteja on vain yksi 20 minuuttinen, 40 minuutin ruokatauon lisäksi. Kouluruoka tuodaan kotoota tai ostetaan koulusta. Teen aamulla kotona leivän, ja otan hedelmiä ja oreoita koulua varten. Australialaiset ei käytä koulussa lyijykyniä, vaan kuulakärkikyniä (!!!). Moni oli myös yllättynyt siitä ettei englanti ole mun äidinkieli, ja moni luuli että Suomessa puhutaan englantia. Suomalainen musiikki ja suomen puhuminen hämmentää ihmisiä joka kerta yhtä paljon.

Huomenna meen Perin kanssa shoppailemaan ja ostan luultavasti kameran, joten videoita ja kuvia alkaa tulla blogiin enemmän. Jos on joku aihe josta haluutte mun kirjottavan, laittakaa kommenttia tai tulkaa vaikka kertomaan henk.koht. 

Till next time, Veeti