LOVIN' LIFE

Tokasta kouluviikosta selvitty ja fiilis edelleen mahtava. Viikkoon on sisältynyt shoppailua, kenguruita, suomen puhumista, juhlia ja vesileikkejä. Koulussa mulle on vakiintunut oma kaveriporukka ja elämä host-perheessä on koko ajan helpompaa. Tekemistä ja uusia asioita on niin paljon että Suomeen ei usein tule ikävä.Tänä viikonloppuna on paistanut aurinko pitkästä aikaa, ja hupparin on voinut ottaa pois päältä. Täällä on kuulemma kylmin talvi pariinkymmeneen vuoteen. 12 celsiusasteen aamut olisivat ihan siedettäviä jos koulupukuun ei sisältyisi sortsit.

Viime viikonloppuna käytiin shoppailemassa Newcastlessa. Ostin muutamia vaatteita, mm. tiedye -hupparin, jota oon ettinyt monta vuotta. Ostin myös kameran (Sony RX100 M3), joten blogiin tulee nyt enemmän kuvia. Aussien kaupat on mahtavia, varsinkin surffikaupat joita on jokapaikassa. Myös skeittikauppojen tarjonta on paljon parempaa kuin Suomessa. Hintataso on melko sama kuin suomessa, kun ottaa huomioon valuuttakurssin. Puhelinliittymät ovat tosin järkyttävän kalliita, ja 30 dollarilla kuussa saa 1GB dataa.

Tän viikon tiistaina tapasin Elinan, toisen suomalaisen vaihtarin johon tutustuin Sydneyssä soft landing campilla. Tavattiin newcastlessa, jossa juotiin uskomattoman hyvät kahvit, ja kierreltiin vähän kauppoja. Elina asuu 50min päässä musta, ja Newcastlesta päästiin samalla junalla koteihin. Oli mahtavaa päästä puhumaan pitkästä aikaa kunnolla suomea, niinkin mahtavaa että aloin sitä vahingossa puhumaan host-siskollekkin. 

KANGAROOS!

Keskiviikkona ajettiin parin kaverin kanssa lähellä olevan mielisairaalan vieressä olevalle pellolle, joka on aina täynnä kenguruita. Ja nyt kenguru on mun lempieläin. Ne tuli heti lähelle, ja anto silittää ja rapsutella. Kun tulin kotiin ja näytin kuvia host-perheelle, niin Sandon sanoi ettei ole itse koskaan edes koskenut kengurua.

Huomatkaa kuvissa pussissa oleva joey. (Kyllä kengurunpoikasen nimi on joey).

1 weekend, 2 parties

Tänä perjantaina koin ensimmäiset Aussibileet. Ja heti lauantaina tokat. Kummatkin mun koululaisten synttärijuhlia. Perjantaina menin yksin kavereideni kanssa, ja lauantain juhliin tuli myös mun host-sisko. Juhliin panostetaan täällä paljon enemmän. On hienot kaiutinviritelmät, diskovalot, savukoneet ja tarjoilua. Myös tanssilattia on olennainen osa Aussinuorten bileitä. Mulla oli tosi hauska viikonloppu, ja tutustuin (taas) tosi moneen uuteen ihmiseen. Vaihtarina ei paljon tarvitse vaivaa nähdä keskustelun ylläpitämiseen, toinen osapuoli yleensä hoitaa sen homman. Aussit ei paljon Suomesta tiedä (yhdelle tytölle sain uskoteltua että Suomi sijaitsee Etelä-Afrikassa). Bileet on täälläpäin myös melko isoja.

Vesileikkejä

Mikä onkaan parempi tapa herätellä itsensä juhlia seuraavana aamuna, kun pulahdus (erittäin suolaisessa ja isossa) järvessä. Lauantai aamuna käytiin ensin Newcastlessa, koska Sandonilla oli jalkapallopeli. Käytiin Perin kanssa kahvilla ja gelatolla, ja kierreltiin surffikauppoja. Newcastlesta ajettiin kodin kautta rantaan veneelle, joka sijaitsee noin 7 minuutin kävelymatkan päässä kämpiltä. 

Pääsin kokeilemaan skurffausta. Skurffaus on samanlaista kuin wakeboarding, eli vedetään veneen perässä, mutta skurflaudassa ei ole siteitä, eli jalat on vapaana. Pitkän skeittaus ja lumilautailutaustan ansiosta homma sujui heti hyvin. Hankalinta oli vauhdissa makuultaan seisomaan nouseminen.

Sunnuntaiaamuna oli vuorossa wakeboarding. Sekin sujui hienosti, ja tykkäsin siitä enemmän kuin skurffauksesta, koska wakeboarding -laudalla voi tehdä temppuja, ja lähteminen on helpompaa kun jalat on laudassa kiinni.

Vesi on tähän aikaan vuodesta (keskitalvi) noin 18 astetta. Märkäpuku päällä se ei tunnu missään, tosin Peri ja Sandon valittaa että vesi on kylmää, mutta ehkä mä olen tottunut vähän viileempiin olosuhteisiin. Kaks lajia takana, vielä jäljellä ainaki kitesurffaus ja normisurffaus.

Ensviikon sunnuntaina sitten lähtö 8 tunnin ajomatkan päähän laskettelemaan viikoks. Laskettelemaan? Australiassa? Kyllä.

Till next time, V

Ensimmäiset koulupäivät

Koulu alkoi tiistaina. Kaks päivää koulua ja 61 uutta facebook kaveria myöhemmin fiilis on melko väsynyt mutta hyvä. Uusiin ihmisiin tutustuminen, englannin puhuminen ja uusien asioiden oppiminen on samaan aikaan uuvuttavaa ja todella hienoa. 

Sandon, mä ja Peri ensimmäisenä kouluaamuna

Maanantaina käytiin shoppailemassa koulua varten. Ostin pari kauluspaitaa koulupukua varten ja mustat nahkaiset Converset (koulukenkien täytyy olla mustat ja nahkaa). Mun koulupuku on ihan ok, eikä Toronto High School ole hirveän tarkka koulupuvun suhteen. Harmaat sortsit, kauluspaita, mustat nahkakengät ja harmaat sukat. Venytettyihin korviini mun piti ostaa plugit, koska koulussa ei saa olla tunneleita.

Ihmiset on koulussa tosi ystävällisiä ja kiinnostuneita musta. Kahden päivän aikana oon saanut jo kaveriporukan, joista ketään ei osaa lausua mun nimeä, joten kaikki (myös opettajat) kutsuu mua V:ksi. Nuoret käyttää täällä tosi paljon Facebookkia, jota mä en niinkään enään käytä. Uusia kaveripyyntöjä tulee kokoajan ja muistan noin 5 koulukaverin nimen. Samoihin kysymyksiin saa vastata 4 kertaa päivässä, mutta siihen tottuu. Eksoottisempiakin kysymyksiä tulee kuten: 

''Syödäänkö Suomessa pihvejä tai makkaroita?''

''Onko Suomessa järviä?''

''Ootko kuullut Lil Wayneä?''

''Onko Suomessa mustia ihmisiä?''

Usein vaan naurahdan ja vastaan ''we're not aliens.''

Mä olen vuosiluokalla 11, eli oon koulun toiseksi vanhimpia. Mun host-sisko Peri on luokalla 10 ja -veli Sandon luokalla 8. Australialaisten oppilaiden motivaatio koulun suhteen tosin on pienempi, ja opettajia kiinnostaa vähemmän. Koulu on maksimissaan kaksikerroksinen ja rakennuksia on monta. Tunnit on noin tunnin mittaisia, ja välitunteja on vain yksi 20 minuuttinen, 40 minuutin ruokatauon lisäksi. Kouluruoka tuodaan kotoota tai ostetaan koulusta. Teen aamulla kotona leivän, ja otan hedelmiä ja oreoita koulua varten. Australialaiset ei käytä koulussa lyijykyniä, vaan kuulakärkikyniä (!!!). Moni oli myös yllättynyt siitä ettei englanti ole mun äidinkieli, ja moni luuli että Suomessa puhutaan englantia. Suomalainen musiikki ja suomen puhuminen hämmentää ihmisiä joka kerta yhtä paljon.

Huomenna meen Perin kanssa shoppailemaan ja ostan luultavasti kameran, joten videoita ja kuvia alkaa tulla blogiin enemmän. Jos on joku aihe josta haluutte mun kirjottavan, laittakaa kommenttia tai tulkaa vaikka kertomaan henk.koht. 

Till next time, Veeti

Ensimmäinen viikko Australiassa

3 päivää Ruisrockia ja lähtö.

Lähtö oli Ruisrockin jälkeisenä maanantaina kello 23:55. Fiilikset ennen lähtöä oli hämmentävät. en millään halunnut lähteä ja jättää kavereita Suomeen, mutta toisaalta olin uskomattoman innoissani lähdöstä. Kolme päivää Ruisrockia kavereiden kanssa oli paras mahdollinen tapa jättää Suomi, ja viikkoa aiemmin järjestin läksiäispippalot kotona. Lähtöpäivänä päässä ei oikeastaan liikkunut mitään, enkä edes tajunnut että lähtö on oikeasti käsillä. Tosin viikkoa myöhemmin en vieläkään kunnolla ymmärrä että oon Australiassa.

20 tuntia istumista.

Lensimme noin 20 Suomalaisen porukalla, joista olin tavannut muutamia aiemmin, ja kaikilla meillä on yhteinen WhatsApp ryhmäkeskustelu, joten tunsimme toisemme jotenkuten. Lensimme Singaporen kautta Sydneyyn. Ensimmäinen lento kesti 11 ja puoli tuntia ja toinen noin 9. Singaporen kentällä vietimme välissä 6 tuntia. Singaporen kenttä oli hieno. Kävimme salilla, syömässä ja tapoimme aikaa juomalla kahvia Strabucksissa ja kiertelemällä lentokentän kauppoja.

Soft landing camp.

Sydneyssä vietimme neljä päivää leirikeskuksessa soft landing campilla 200 vaihto-oppilaan kanssa. Leirillä meille pidettiin esityksiä Australian koulusta, luonnosta yms. Toisena päivänä kävimme Sydneyssä katsomassa Sydneyn oopperataloa ja Sydney Harbour Bridgeä, jonka jälkeen menimme lautalla Manlyyn shoppailemaan. Koko leirin ajan tuntui siltä että olimme vain lomailemassa Australiassa ja pian lähdemme takaisin kotiin. Osaan Suomalaisista vaihtareista tuli tutustuttua leirin aikana melko hyvin, ja taas tuli lisää ihmisiä joita vaihdon aikana tulee ikävä. Neljäntenä päivänä söimme aamupalan, pakkasimme ja ne oppilaat joiden täytyi lentää host-perheisiinsä lähtivät lentokentälle. Ne jotka asuivat lähellä Sydneyä kerääntyivät yhteen huoneeseen, ja yksi kerrallaan host-perheitä tuli hakemaan vaihtareitaan. 

erittäin hätäisesti editoitu video Sydneystä

The Roberts.

Näkymä kämpän etupihalta

Mun perheeseen kuuluu isä, äiti, 13 vuotias poika ja 15 vuotias, eli mua vuoden nuorempi, tyttö. Perheen lapset harrastaa kaikkea mahdollista mitä vedessä voi tehdä ja talosta löytyy kymmeniä erilaisia surffaus-, wakeboarding-, skurfing- ja kitinglautoja. Me asutaan Sydneystä pari tuntia pohjoiseen rannikkoa pitkin ihan järven rannassa, ja lähimmälle merenrantabiitsille on vaan parikymmentä minuuttia. Toinen päivä perheessä ja kaikki vaikuttaa tosi mukavilta. Eilen oltiin kattomassa Johnin, perheen isän, jalkapallopeliä ja skeittailemassa Perin, perheen tyttären kanssa. Peri lähti illalla kaverinsa 18v synttäreille ja pyysi mua mukaan mutta olin liian väsynyt ja menin nukkumaan. Tänään mentiin läheiseen isompaan kaupunkiin Newcastleen, jonne on noin 30 minuutin matka. siellä kateltiin paikallisia nähtävyyksiä, käveltiin tosi hienolla näköalatasanteella ja syötiin merenrannalla. Nyt istuskellaan olohuoneessa. host-äiti ja -isä kattoo Australian voicea, Sandon, host-veli, kattoo koneelta elokuvaa ja Peri on omalla koneella. Pikkuhiljaa alan tajuta että tä tulee olemaan mun koti seuraavat 10kk, ja se tuntuu upealta. Suomeen ei ole vielä ollut pahempi ikävä, muutamia kavereita lukuunottamatta.

Tän blogin tein lähinnä sen takia ettei kaikille kavereille ja sukulaisille tarvii erikseen kuulumisia kertoa, ja jakaakseni ottamiani kuvia ja videoita. en vielä tee minkäänlaisia lupauksia blogin suhteen, ja jää nähtäväksi kuinka usein jaksan päivitellä. Tässä kirjotuksessa on paljon asiaa pitkältä aikaväliltä, ja tä on mun ensimmäinen blogikirjoitus, joten se saattaa vaikuttaa vähän hutastulta.

Till next time, Veeti.