VIDEO KILLED THE... BLOG?

Suurin osa lukijoista on varmaan jo huomannut, mutta päätin ilmottaa asiasta täälläkin, niille jotka ei mua sosiaalisissa medioissa seuraa. Oon alottanut tekeen vlogeja (video blogeja) YouTubeen. Vlogit saattaa kokonaan sivuuttaa mun blogien kirjottelun, tai saatan vielä joistain isommista tapahtumista kirjotella. Voi myös olla että jossain vaiheessa kyllästyn vlogien tekoon ja palaan täyspäiväsesti blogin puolelle.

Muutamat kaverit on kysellyt millasta elämä on Ausseissa normaaleina arkipäivinä, ja vlogeissa on helpompi näyttää jokapäivästä elämää kun täällä blogin puolella. Laitan mun YouTube kanavan linkin tekstin alle. Muista tilata kanava, tykkäillä, kommentoida ja jakaa videoita kavereille!

Klikkaa itsesi tästä YouTube kanavalle!

CAIRNS.

Viime viikko meni kipeenä, mutta onneks parannuin täydellisesti Queensland reissua varten. Torstaina siis ajettiin Sydneyyn jossa vietin yön, ja perjantai-aamuna lensin Cairnsiin vaihtariporukan reissulle. Päästiin käymään muunmuassa maailman suurimmassa sademetsässä ja maailman suurimmalla koralliriutalla. Reissulla oli paljon Suomalaisia, ja Suomen puhumiseen ehti kolmen päivän aikana tottua niin paljon että nyt ajatuksetkin tulee Suomeksi. Moni Suomalaisista oli saapunut Ausseihin jo vuoden alussa, ja on lähdössä parin kuukauden päästä. Oli kiva saada heidän näkökulma vaihtovuodesta, ja sen eri vaiheista. Kolmen päivän aikana ehti osaan tutustua melko hyvin, ja ajatus siitä ettei välttämättä enää ikinä tavata on surullinen. Noh, ehkä Suomi on ainakin Ausseihin verrattuna sen verran pieni maa että voi jotain tapaamisia järjestää. Yhteensä vaihtareita oli seikkailemassa päälle 30. Sää reissulla oli melko hyvä. Ilmasto Cairnsissa on kostea, ja sadekuuroja tuli välillä. Kosteus saa myös lämmön tuntumaan lämpimämmältä. Asuttiin hotellissa. Kolme poolia, hyvät päivälliset, jälkiruoka- ja aamupalabuffet. En valita. Mitä nyt pari torakkaa siellä täällä mutta jokapaikassa ryömiviin pieneläimiin on totuttava jos haluaa Australiassa selvitä. Hotellilta matkusteltiin bussilla eri kohteisiin. Ensimmäisenä päivänä mentiin Kuranda nimiseen paikkaan. Siellä käytiin koalapuistossa, jossa tosin oli myös mm. kenguruita ja käärmeitä. Kierreltiin tori -tyyppisiä kauppoja, ostin kirjan viidellä dollarilla, syötiin jäätelöä ja makailtiin auringossa. Sen jälkeen suunnattiin sademetsän yli kulkevaan kaapelisysteemiin. Periaatteessa hiihtohissi. Ilman hiihtoa. Ja 7,5km pitkä. Sademetsässä. Eli ei millään lailla niinkun hiihtohissi.

Tokana päivänä opittin aboriginaaleista, ja niiden historiasta. Suunnattiin Daintree -sademetsään, maailman vanhimpaan elossa olevaan sademetsään. Siellä paikalliset aboriginaalit kerto meille perinteistään, ja monista sademetsän tarjoamista lääkkeistä, ruoista ja välineistä. Uitiin myös uskomattoman puhtaassa, ja kylmässä, sademetsäjoessa. Sen jälkeen matkattiin rannalle, missä yritettiin perinteiseen tyyliin kalastaa rapuja keihäillä. Yli kolmenkymmenen vaihtarin ryhmä pyydysti kaksi rapua. Siitä riitti kuitenkin kaikille maistiainen, tietysti perinteisen leivän ja muurahaisten kanssa. Viimisenä päivänä oli kaikkien odottama matkan kohokohta. The Great Barrier Reef. Maailman suurin, jopa avaruudesta näkyvä, koralliriutta. Aamulla lähettiin veneellä merelle, ja parin tunnin matkan jälkeen saavuttiin paikan päälle, keskellä merta olevalle "lautalle". sieltä snorklailtiin ja kateltiin kaloja, koralleja ja uskomattoman sinistä vettä. Vaikka oltiin keskellä merta niin vesi oli todella matalaa, ja niin kirkasta että kokoajan näki pohjaan. Fiksuna poikana otin mukaan vaan GoPron kotelon, mutta en itse kameraa, joten videossa näkyvät vedessä otetut klipit on toisen vaihtarin, Topiaksen, ottamia. Sukellellessa fiilis oli surrealistinen. Koralliriutat oli uskomattoman hienoja, ja kalatkin tuli ihan lähelle ja uivat jopa päin. Kaikkiaan tosi hieno reissu, ja uskomaton kokemus. Paljoa kuvia ei reissusta tullut, koska olin niin keskittynyt videoiden ottamiseen, ja editoin niistä pienen (suuren) videon joka on alla. Painakaas tietysti HD:ksi

Till Next Time, V.

HAWK'S NEST

Tiistaina palattiin kouluun. Loman eka viikko oli kelin suhteen melko kehno mutta tokana viikkona, eli viime viikkona, alko aurinko paistaa ja lämpö nousi 30-38Torstaina ajettiin noin tunti pohjoseen Hawk's Nest nimiseen paikkaan, ja vietettiin viisi päivää nukkuen asuntovaunussa ja teltassa. Päivät vietettiin rannalla ottaen aurinkoo ja surffaillen. Mun host-perhe lupas alunperin pitää mut vaan 3kk, ja mahdollisesti pidempään jos kaikki menee hienosti. Lauantaina Hawk's Nestissä tuli 3kk täyteen, ja mun host-isä John sano, että jos mä viikonlopun päätteeksi oon noussu surffilaudalla seisomaan aallolla vähintään 10 sekunniksi, niin mä saan jäädä perheeseen myös seuraavaks 7 kuukaudeks. Vietän loputkin mun vaihtovuodesta tässä perheessä.

Surffaaminen on ihan hiton hauskaa, ja sitä tuli reenattua kaikki neljä päivää. Sacha varotti "finchop":eista, eli haavoista joita surffilaudan alla olevat terävät evät saattaa aiheuttaa, jos joutuu aaltojen heittelemäksi. Tokavikana päivänä kyseisen ilmiön aiheuttamana viilsin muutaman sentin matkalta ihon irti vasemmasta jalasta. Mulla ei (vielä) oo kellukkeita mun GoProlle, joten surffailusta ei tullut otettua videota, eikä kuvia.

Asuntovaunussa ja teltassa elely muistutti kesämökkeilyä. Ruoka väännettiin camping-hellalla, ja syötiin kokoontaitettavalla pöydällä. Teltassa nukkuminen oli melko hikinen kokemus, kun lämpötilat tosiaan parhaimmillaan nousi 38Julkisilla paikoilla ilman paitaa ja kenkiä kävely on ihan ok, joka on mahtavaa, tosin jotain kannattaa jalkaan laittaa jos ei halua palovammoja asfaltista.

Mun käsi oikealla, ja 
koulukaverin
käsi vasemmalla.

Taustalla mun jalka
paketoituna

Vapaaehtoisesti istuin varjossa viiden päivän aikana noin 20min, sen jälkeen kun viilsin jalkani. muuten olin kokoajan auringossa, ja rusketus alkaa pikkuhiljaa muodostua.

Väsäsin pikasen videon maisemista.
Muista kattoa HD:na!

"EPÄSOSIAALINEN MIES ADIDAS-PUVUSSA"

Pari viikkoa sitten mun host-äiti Sacha oli ulkoiluttamassa perheen koiraa meijän kodin lähellä. Vastaan tuli Sachan sanojen mukaan "epäsosiaalinen mies adidas verkkareissa ja takissa". Sacha, joka aina juttelee kaikille, yritti saada keskustelua aikaseks, mutta kyseinen mies ei kuulemma oikein jutellut, muttei myöskään jatkanut matkaansa. Miehellä oli myös vahva aksentti. Sacha sai miehestä sen verran irti että hän oli juuri palannut kotimaastaan Euroopasta takaisin Ausseihin. Sacha alko innokkaasti arvailla maata, ja kävi ilmi että kyseinen herra on Suomalainen. Sacha tietysti kerto että heillä on suomalainen vaihto-oppilas.

Pari viikkoa sitten Suomalainen Jukka tuli meijän pihaan kyselemään mua, ja me vaihettiin numerot. Eilen kävin Jukan ja Jukan vaimon luona kahvilla. Suomen puhuminen pitkästä aikaa tuntu todella oudolta, ja mulle tuli suomen puhumisesta samanlainen fiilis kun englannin puhumisesta sillon kun saavuin Ausseihin kolme kuukautta sitten.
(Jukalla on tietysti sauna takapihallaan.)

Ens viikonlopun vietän Cairns:issä vaihtarijärjestön järjestämällä reissulla. Päästään mm. snorklaamaan Great Barrier Reefillä, ja näkemään sademetsää.
Ens kuun 15. päivä pääsen osallistumaan mun ekoihin CrossFit-kisoihin, jotka on parikisat. Meijän boxilla (boxi=crossfit-sali) käy 17-vuotias James, johon oon tutustunut melko hyvin, ja jonka kanssa luultavasti osallistun kisoihin.
http://octanegames.com.au/
Meijän boxi maksaa osallistumismaksut, ja koutsi kyselee jos sais meille sponsoreita.

Sacha tsekkaa usein Turun sään, ja pitää huolta että mä arvostan meijän melkein 40 asteen kelejä.

Till Next Time, V.

I'M JUST STUCK HERE LIVING A DREAM.

Australia alkaa tuntua kodilta. En enään kysy Sachalta (host-äiti), että "onko TEILLÄ maitoa", vaan "onko MEILLÄ maitoa". Alun romanssi ja ihmetys alkaa kulua, ja elämä alkaa tuntua arjelta. En kuitenkaan vieläkään pidä tätä millään tavalla itsestäänselvyytenä, ja joka päivä oon kiitollinen ja hämmästynyt siitä että oon täällä, ja että tä on oikeesti mun elämää.

Joka koulujakson välissä on kaks viikkoa lomaa, ja nyt on meneillään loma. Jaksoja vuoteen mahtuu neljä. Ensimmäinen lomaviikko on takana, ja keli on ollut melko surkeeta. sateista ja kylmää (16-21°C). Tällä viikolla ollaan käyty leffassa, karting-autoilemassa (uskomattoman hauskaa), luontopuistossa kattomassa koaloja, skeittaamassa järkyttävän kokosessa poolissa ja seinäkiipeilemässä. Normaalien arkiasioiden kuten crossfitin ja paddleboardaamisen lisäksi.

Mulla ei oo mitään suurempaa aihetta tähän blogikirjotukseen, mutta halusin kirjottaa jotain pitääkseni tavan yllä, ja jakaakseni alla olevan videon Blackbutt -luontopuistosta, jonne mentiin suurimpana tavotteena koalan löytäminen. ja videostahan noin 80% on koaloja. Edelleen jos sulla tulee mieleen jokin aihe josta haluaisit mun kertovan enemmän, niin laita kommenttia ja mä lupaan toteuttaa.

Muista kattoa HD:na! :)

Till next time, V.

2 MONTHS ALREADY?!

Aika kulkee nopeesti kun on hauskaa. Viime viikko oltiin taas laskettelemassa, tällä kertaa keli oli vielä lämpimämpi, koska kevät alko just, ja tästä eteenpäin vaan lämpenee. Viime viikonloppuna käytiin Sandonin kanssa Playgrounds Parkissa, joka on skeittihalli, jossa on myös trampoliineja ja skeittiramppi vaahtomereen. Tää ja ensviikko on koulussa koeviikko, joten mulla on luvassa melko rennot pari viikkoa koska kokeisiin ei tarvii panostaa, kun kukaan ei multa oikein mitään koulun suhteen odota. Tänään ja huomenna ei oo koetta joten mulla on pari vapaapäivää. Tänään heräsin kuitenkin 5:45, ja pyöräilin 15 minuutin päähän just auenneelle Crossfit salille. Aikainen herätys arkipäivänä siksi, että yritän ruveta aamuihmiseksi (jota en todellakaa oo ollut), koska mun host-perhe on liian aktiivinen nukkuukseen aamupäivään. Parina seuraavana kuukautena, kunhan vähän vedet lämpenee, alkaa surffauksen opettelu, ja myös sitä varten pitää heräillä aikasin. Eilen vihdoin seurasin aussimallia, ja kävin ostamassa itelleni varvastossut (joita aussit kutsuu nimellä thong, joka jenkeille tarkottaa stringejä)

Playgrounds Park oli mahtava. Oli mahtavaa päästä skeittaamaan pitkästä aikaa, tein ensimmäistä kertaa takaperinvoltin trampoliinilla sen jälkeen kun muutama vuosi sitten mursin solisluuni lasketellessa ja pääsin vihdoin kokeilemaan kyseistä skeittiramppi vaahtomereen systeemiä, joita oon nähnyt videoissa. Musta ja Sandonista tuli ensimmäisen laskettelureissun jälkeen tosi läheisiä, ja nyt pelataa yhessä xboxia, skeitataan meijän pihalla olevassa skeittirampissa tai muuten tehään juttuja yhdessä melkeen joka päivä. Oisin tehnyt paikasta kunnon videon, mutta tais olla liian hauskaa kun unohdin ottaa videoita.

Tällä kertaa ostin hissilipun vaan kahtena päivänä. Muina päivinä vuokrasin lumikengät ja käveltiin ympäri vuoristoja, tietysti lasketellen alas. Majatalossa asuminen on tosi siistiä, koska pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin eri puolilta Australiaa. Laskettelureissut on muutenkin rentouttavia irtiottoja arjesta, koska puhelin- ja nettiyhteydet vuorilla on tosi vähäisiä. Ekana päivänä käveltiin tälläsen joen yli (The Snowy River). Maisemat oli upeita, ja juomakelpoinen vesi oli todella raikkaan makusta. 

Tää ja ensviikko koeviikkoja, sit muutama viikko lomaa ja siirryn 12. luokalle, eli musta tulee koulun vanhin. Kesä ja +40 päivät tulee kovaa vauhtia. Edesmenneen kaverin syntymäpäivä viime viikolla, ja eilinen isänpäivä on saanut ajattelemaan Suomea normaalia enemmän, ja välillä iskee ikävä. All in all kaikki on edelleen tosi hienosti, en voi valittaa. Varsinkaan nyt, kun paikallinen Crossfit-sali aukes vihdoin (jonka omistaja oli todella vaikuttunut mun liikkumisesta, ja sano että aikoo pistää mut kisoihin mun vaihdon aikana).

Teillä alkaa pian talvi. Hajotkaa pakkaseen. :))))))))

Sori, oli pakko.

Till next time, V.

FEELINGS 'N' SHIT

Ei oo taas vähään aikaan tullu kirjoteltua. Mitään jännää ei oikeen oo tapahtunut, tai sitten mä alan vaan tottua elämään Ausseissa. Oonhan mä tässä parin viikon aikana mm. tuhlannut rahaa Sydneyssä, liittynyt paikalliseen kuntosaliin (koska paikallinen crossfit-sali aukee vasta tän kuun lopussa), kokeillut paddleboardingia ja bodyboardingia (tosin vaan hetken aikaa koska lähistöllä oli havaittu haita ja rannassa ollut iso kala syöksy vedessä siihen mallin että sitä jahtas jokin, joten meijän oli parempi pinkoa rantaan). 

Tänään (lauantain 22. 8.2015) heräsin puoli yheksän aikaan. Käytiin kattomassa Sandonin (host-veli) futispeliä, kävin salilla ja päätin mennä yksikseni paddleboardaamaan tunniksi koska oli 27 astetta ja aurinkoista. Kevät tuloillaan. Tulin kotiin, join kahvin, söin ja nyt oon istunut pari tuntia koneella joten päätin tehdä jotain hyödyllistä. Aattelin nyt siis kirjottaa blogi-postauksen ihan vaan elämästä täällä. Omista fiiliksistä host-perheessä asumisesta ja muusta mukavasta. Varmaankaan kauhean pitkä kirjotus ei oo luvassa, ja jos kysymyksiä herää niin kommenttia vaan. Suunnitteilla on myöhemmin kirjottaa erillinen postaus eroista Suomen ja Aussien välillä, se tulee myöhemmin. Ripottelen myös

muutamia kuvia sinne tänne.

Sandon, Poppi ja mä tulossa vedestä mahdollista
hai-hyökkäystä karkuun.

Noin 6 viikkoa lähdöstä ja kaikki menee edelleen mainiosti. Alan pikkuhiljaa epäillä että jokin on pielessä koska kaikki menee niin hyvin (#suomalaisuus). Pahempaa ikävää suomeen ei oo tullut. Hetkittäin iskee ikävä kavereita, perhettä tai tuttuja ympäristöjä. Fazerin suklaata ja ruispuikuloita on ikävä. Host-äiti parhaansa mukaan yrittää hankkia mulle ruisleipää, mutta se tavara mitä täältä saa on melko pitkälti ruskeeksi värjättyä paahtoleipää. Kaikkia neuvoja vastoin oon pitänyt yhteyttä Suomeen miltein joka päivä, yleensä tosin vaan muutaman sanan verran meijän kaveriporukan yhteisessä WhatsApp -ryhmäkeskustelussa. Muuten Pidän keskustelua mutella, enkä lue viestejä pahemmin. 

Tä kuva on Tommille - Näytän melko tyytymättömältä, joten
voidaan sopia että tässä kuvassa mulla on nyt sitten
ikävä Turkuun.

Jotenkin tuntuu että mulla ei oo aikaa ikävöidä, kun ympärillä tapahtuu koko ajan niin paljon ja tekemistä on jatkuvasti. Joko ollaan menossa kavereiden kanssa leffaan, kahville tai syömään. Jos ei kavereiden kanssa oo tekemistä niin sitten ollaan menossa perheen kanssa wakeboardaamaan, surffaamaan, kattomaan futispeliä tai Sandon pyytää mua skeittaamaan meijän pihassa olevalle mini-rampille. Kaiken tän lisäksi käyn koulua, ja salilla 5 kertaa viikossa.

Mun host-perhe on siis tosi aktiivinen, ja kaikin puolin ihan mahtava. Elämäntyyli ja täys ympäristön vaihdos on saanut mut heräämään aikasemmin jopa viikonloppusin ja olemaan valmis kokoajan tekemään jotain. Johnin (host-isä) vanhemmat kasvatti sen niin, ettei ikinä saa sanoa että on tylsää, ja se näkyy. Kuudessa viikossa musta on tullut tosi läheinen koko perheen kanssa, ja kiusallisesta alusta on päästy yli. Mun Suomalaisuutta pilkataan edelleen mutta siitä ei taideta ikinä päästä. 

Englannin puhumisessa ei ole enään mitään ongelmaa. 99% ajatuksista tapahtuu englanniksi, oon nähnyt jo unia englanniksi ja sellasetkin asiat joissa kesti hetken aikaa, kuten toistojen laskeminen salilla, tapahtuu nyt englanniksi. Rakastan puhua englantia, ja vaikka se on jo arkinen asia niin aina hetkittäin pysähdyn kuuntelemaan ympärillä olevia ihmisiä, ja itseäni, ja hämmennyn siitä että mä oikeesti asun englanninkielisessä maassa. Suomenkielen käyttäminen taas alkaa jo vaatia hetkittäin pientä miettimistä.

Hetkeäkään en oo katunut vaihtoon lähtöä. Iso maailma ei tunnu enää niin pelottavalta, kun huomaa että ihmisiähän me kaikki kuitenkin ollaan. Uusien asioiden jatkuva kokeminen on palauttanut muhun miltei lapsellisen innon elämää kohtaan, ja vaikka se kuulostaisi kuinka kliseiseltä, niin usein vaan kattelen ympärilläni olevia puita, rantoja ja pilviä ja tunnen mahtavaa intoa ja kiitosta elämää kohtaan. Ja vielä on 9 kuukautta edessä.

Till next time, V

Just a heads-up for all my Aussie mates out there trying to translate my blog with Google Translate (yes, I can see the countries my blog is viewed from):

Google Translate is not a perfect software, and will f*ck up the text in the translation process. With that being said, don't blame me if you get the wrong idea while reading my blog translated.

If you want, I can give you personal blog-translating sessions, or better yet, come ask me (in real life) what I've been up to recently, and I will tell you. :)

SNOWBOARDING WITH A T-SHIRT ON?

SOMETHING DOESN'T ADD UP.

Pariin viikkoon ei oo tullu kirjoteltua, koska edellisviikolla ei tapahtunut oikein mitään kirjottamisen arvosta, ja viimeviikko oltiin laskettelemassa n. 8 tunnin ajomatkan päässä, Charlotte Pass nimisessä paikassa, jossa ei ollut minkäänlaisia netti/puhelinyhteyksiä, joten siellä ei tullut päiviteltyä blogia.

Otettiin siis kasuaalisti viikko vapaata koulusta (ilmottamatta koululle). Tietysti juuri tänä aikana mut vihdoin lisättiin koulun järjestelmään, mun poissaolo huomattiin ja perään soiteltiin. Aiemmin valehtelin sen verran, että Charlotte Passissa oli puhelinyhteydet, mutta vaan hyvin harvoin, tietyssä huoneessa, tietyssä nurkassa, ja jos sen signaalin löysi ja sen halusi pitää, niin liikkuminen ei ollut vaihtoehto

Täällähän päin ausseja näin keskitalvea lämpötilat on 20 celsiusastetta ja ylöpäin, mutta kun noustaan 1900 metriin, alkaa lämpötila laskea nollaan, ''pahimmillaan'' -5 asteeseen, ja lunta alkaa sataa. Koko viikon laskettelu hoitui huppari päällä, parhaimmillaan t-paidassa.

Vietettiin viikko majatalossa jakaen tilat parinkymmenen muun kanssa. Majatalossa asuminen oli hieno kokemus, sillä pääsin tapaamaan erilaisia ihmisiä eri puolilta ausseja. Mm. eläköityneen surffilautojen tekijän ja maantiedon opettajan, joka on kyllästynyt kuulemaan Suomalaisen koulutuksen ylivoimaisuudesta.

Itse laskettelumahdollisuudet ei ollu huikeat, hissejä oli vaan muutama eikä rinteidenkään määrä ollut päätä huimaava. Kokemus oli kuitenkin mahtava, sillä hyvät kelit, lämpö ja maisemat oli jotain niin upeeta. Pääsin myös kokeilemaan uusia juttuja; Nimittäin lumilautailun lisäksi pääsin kävelemään vuoristoja ylös, tietysti lumilautaillen alas. Host-isällä ja -äidillä on split-boardit, eli lumilaudat jotka voi halkasta pitkittäin (tehden laudasta sukset) ja suksilla pääsee kiipeämään lumella ylämäkeen kun pohjaan kiinnittää ''skinit'' (https://en.wikipedia.org/wiki/Splitboard). Pääsin siis kokeilemaan vuoristossa vaeltelua host-äidin splitboardilla, sekä lumikengillä kanniskellen omaa lumilautaa mukana.

Lämpimistä keleistä huolimatta uutta lunta satoi melkein joka yö. Eukalyptuspuiden seassa oli hyvä kurvailla tuoreessa lumessa. Kaiken kaikkiaan kokemus oli hieno, ja laskettelemaan pääseminen Australiassa oli upeeta. Tein reissusta pienen videon jonka laitan blogin loppuun. Check it out!

Till next time, V  

PS. Mun host-äidillä on firma joka tekee 100% luonnollisia tekorusketusvoiteita. Jos yhtään jaksatte, niin täyttäkää tää nopee kysely aiheeseen liittyen:
kysely: bronze Bitch Survey
nettisivu: bronze Bitch Webpage

Kiitos! :)

LOVIN' LIFE

Tokasta kouluviikosta selvitty ja fiilis edelleen mahtava. Viikkoon on sisältynyt shoppailua, kenguruita, suomen puhumista, juhlia ja vesileikkejä. Koulussa mulle on vakiintunut oma kaveriporukka ja elämä host-perheessä on koko ajan helpompaa. Tekemistä ja uusia asioita on niin paljon että Suomeen ei usein tule ikävä.Tänä viikonloppuna on paistanut aurinko pitkästä aikaa, ja hupparin on voinut ottaa pois päältä. Täällä on kuulemma kylmin talvi pariinkymmeneen vuoteen. 12 celsiusasteen aamut olisivat ihan siedettäviä jos koulupukuun ei sisältyisi sortsit.

Viime viikonloppuna käytiin shoppailemassa Newcastlessa. Ostin muutamia vaatteita, mm. tiedye -hupparin, jota oon ettinyt monta vuotta. Ostin myös kameran (Sony RX100 M3), joten blogiin tulee nyt enemmän kuvia. Aussien kaupat on mahtavia, varsinkin surffikaupat joita on jokapaikassa. Myös skeittikauppojen tarjonta on paljon parempaa kuin Suomessa. Hintataso on melko sama kuin suomessa, kun ottaa huomioon valuuttakurssin. Puhelinliittymät ovat tosin järkyttävän kalliita, ja 30 dollarilla kuussa saa 1GB dataa.

Tän viikon tiistaina tapasin Elinan, toisen suomalaisen vaihtarin johon tutustuin Sydneyssä soft landing campilla. Tavattiin newcastlessa, jossa juotiin uskomattoman hyvät kahvit, ja kierreltiin vähän kauppoja. Elina asuu 50min päässä musta, ja Newcastlesta päästiin samalla junalla koteihin. Oli mahtavaa päästä puhumaan pitkästä aikaa kunnolla suomea, niinkin mahtavaa että aloin sitä vahingossa puhumaan host-siskollekkin. 

KANGAROOS!

Keskiviikkona ajettiin parin kaverin kanssa lähellä olevan mielisairaalan vieressä olevalle pellolle, joka on aina täynnä kenguruita. Ja nyt kenguru on mun lempieläin. Ne tuli heti lähelle, ja anto silittää ja rapsutella. Kun tulin kotiin ja näytin kuvia host-perheelle, niin Sandon sanoi ettei ole itse koskaan edes koskenut kengurua.

Huomatkaa kuvissa pussissa oleva joey. (Kyllä kengurunpoikasen nimi on joey).

1 weekend, 2 parties

Tänä perjantaina koin ensimmäiset Aussibileet. Ja heti lauantaina tokat. Kummatkin mun koululaisten synttärijuhlia. Perjantaina menin yksin kavereideni kanssa, ja lauantain juhliin tuli myös mun host-sisko. Juhliin panostetaan täällä paljon enemmän. On hienot kaiutinviritelmät, diskovalot, savukoneet ja tarjoilua. Myös tanssilattia on olennainen osa Aussinuorten bileitä. Mulla oli tosi hauska viikonloppu, ja tutustuin (taas) tosi moneen uuteen ihmiseen. Vaihtarina ei paljon tarvitse vaivaa nähdä keskustelun ylläpitämiseen, toinen osapuoli yleensä hoitaa sen homman. Aussit ei paljon Suomesta tiedä (yhdelle tytölle sain uskoteltua että Suomi sijaitsee Etelä-Afrikassa). Bileet on täälläpäin myös melko isoja.

Vesileikkejä

Mikä onkaan parempi tapa herätellä itsensä juhlia seuraavana aamuna, kun pulahdus (erittäin suolaisessa ja isossa) järvessä. Lauantai aamuna käytiin ensin Newcastlessa, koska Sandonilla oli jalkapallopeli. Käytiin Perin kanssa kahvilla ja gelatolla, ja kierreltiin surffikauppoja. Newcastlesta ajettiin kodin kautta rantaan veneelle, joka sijaitsee noin 7 minuutin kävelymatkan päässä kämpiltä. 

Pääsin kokeilemaan skurffausta. Skurffaus on samanlaista kuin wakeboarding, eli vedetään veneen perässä, mutta skurflaudassa ei ole siteitä, eli jalat on vapaana. Pitkän skeittaus ja lumilautailutaustan ansiosta homma sujui heti hyvin. Hankalinta oli vauhdissa makuultaan seisomaan nouseminen.

Sunnuntaiaamuna oli vuorossa wakeboarding. Sekin sujui hienosti, ja tykkäsin siitä enemmän kuin skurffauksesta, koska wakeboarding -laudalla voi tehdä temppuja, ja lähteminen on helpompaa kun jalat on laudassa kiinni.

Vesi on tähän aikaan vuodesta (keskitalvi) noin 18 astetta. Märkäpuku päällä se ei tunnu missään, tosin Peri ja Sandon valittaa että vesi on kylmää, mutta ehkä mä olen tottunut vähän viileempiin olosuhteisiin. Kaks lajia takana, vielä jäljellä ainaki kitesurffaus ja normisurffaus.

Ensviikon sunnuntaina sitten lähtö 8 tunnin ajomatkan päähän laskettelemaan viikoks. Laskettelemaan? Australiassa? Kyllä.

Till next time, V

Ensimmäiset koulupäivät

Koulu alkoi tiistaina. Kaks päivää koulua ja 61 uutta facebook kaveria myöhemmin fiilis on melko väsynyt mutta hyvä. Uusiin ihmisiin tutustuminen, englannin puhuminen ja uusien asioiden oppiminen on samaan aikaan uuvuttavaa ja todella hienoa. 

Sandon, mä ja Peri ensimmäisenä kouluaamuna

Maanantaina käytiin shoppailemassa koulua varten. Ostin pari kauluspaitaa koulupukua varten ja mustat nahkaiset Converset (koulukenkien täytyy olla mustat ja nahkaa). Mun koulupuku on ihan ok, eikä Toronto High School ole hirveän tarkka koulupuvun suhteen. Harmaat sortsit, kauluspaita, mustat nahkakengät ja harmaat sukat. Venytettyihin korviini mun piti ostaa plugit, koska koulussa ei saa olla tunneleita.

Ihmiset on koulussa tosi ystävällisiä ja kiinnostuneita musta. Kahden päivän aikana oon saanut jo kaveriporukan, joista ketään ei osaa lausua mun nimeä, joten kaikki (myös opettajat) kutsuu mua V:ksi. Nuoret käyttää täällä tosi paljon Facebookkia, jota mä en niinkään enään käytä. Uusia kaveripyyntöjä tulee kokoajan ja muistan noin 5 koulukaverin nimen. Samoihin kysymyksiin saa vastata 4 kertaa päivässä, mutta siihen tottuu. Eksoottisempiakin kysymyksiä tulee kuten: 

''Syödäänkö Suomessa pihvejä tai makkaroita?''

''Onko Suomessa järviä?''

''Ootko kuullut Lil Wayneä?''

''Onko Suomessa mustia ihmisiä?''

Usein vaan naurahdan ja vastaan ''we're not aliens.''

Mä olen vuosiluokalla 11, eli oon koulun toiseksi vanhimpia. Mun host-sisko Peri on luokalla 10 ja -veli Sandon luokalla 8. Australialaisten oppilaiden motivaatio koulun suhteen tosin on pienempi, ja opettajia kiinnostaa vähemmän. Koulu on maksimissaan kaksikerroksinen ja rakennuksia on monta. Tunnit on noin tunnin mittaisia, ja välitunteja on vain yksi 20 minuuttinen, 40 minuutin ruokatauon lisäksi. Kouluruoka tuodaan kotoota tai ostetaan koulusta. Teen aamulla kotona leivän, ja otan hedelmiä ja oreoita koulua varten. Australialaiset ei käytä koulussa lyijykyniä, vaan kuulakärkikyniä (!!!). Moni oli myös yllättynyt siitä ettei englanti ole mun äidinkieli, ja moni luuli että Suomessa puhutaan englantia. Suomalainen musiikki ja suomen puhuminen hämmentää ihmisiä joka kerta yhtä paljon.

Huomenna meen Perin kanssa shoppailemaan ja ostan luultavasti kameran, joten videoita ja kuvia alkaa tulla blogiin enemmän. Jos on joku aihe josta haluutte mun kirjottavan, laittakaa kommenttia tai tulkaa vaikka kertomaan henk.koht. 

Till next time, Veeti

Ensimmäinen viikko Australiassa

3 päivää Ruisrockia ja lähtö.

Lähtö oli Ruisrockin jälkeisenä maanantaina kello 23:55. Fiilikset ennen lähtöä oli hämmentävät. en millään halunnut lähteä ja jättää kavereita Suomeen, mutta toisaalta olin uskomattoman innoissani lähdöstä. Kolme päivää Ruisrockia kavereiden kanssa oli paras mahdollinen tapa jättää Suomi, ja viikkoa aiemmin järjestin läksiäispippalot kotona. Lähtöpäivänä päässä ei oikeastaan liikkunut mitään, enkä edes tajunnut että lähtö on oikeasti käsillä. Tosin viikkoa myöhemmin en vieläkään kunnolla ymmärrä että oon Australiassa.

20 tuntia istumista.

Lensimme noin 20 Suomalaisen porukalla, joista olin tavannut muutamia aiemmin, ja kaikilla meillä on yhteinen WhatsApp ryhmäkeskustelu, joten tunsimme toisemme jotenkuten. Lensimme Singaporen kautta Sydneyyn. Ensimmäinen lento kesti 11 ja puoli tuntia ja toinen noin 9. Singaporen kentällä vietimme välissä 6 tuntia. Singaporen kenttä oli hieno. Kävimme salilla, syömässä ja tapoimme aikaa juomalla kahvia Strabucksissa ja kiertelemällä lentokentän kauppoja.

Soft landing camp.

Sydneyssä vietimme neljä päivää leirikeskuksessa soft landing campilla 200 vaihto-oppilaan kanssa. Leirillä meille pidettiin esityksiä Australian koulusta, luonnosta yms. Toisena päivänä kävimme Sydneyssä katsomassa Sydneyn oopperataloa ja Sydney Harbour Bridgeä, jonka jälkeen menimme lautalla Manlyyn shoppailemaan. Koko leirin ajan tuntui siltä että olimme vain lomailemassa Australiassa ja pian lähdemme takaisin kotiin. Osaan Suomalaisista vaihtareista tuli tutustuttua leirin aikana melko hyvin, ja taas tuli lisää ihmisiä joita vaihdon aikana tulee ikävä. Neljäntenä päivänä söimme aamupalan, pakkasimme ja ne oppilaat joiden täytyi lentää host-perheisiinsä lähtivät lentokentälle. Ne jotka asuivat lähellä Sydneyä kerääntyivät yhteen huoneeseen, ja yksi kerrallaan host-perheitä tuli hakemaan vaihtareitaan. 

erittäin hätäisesti editoitu video Sydneystä

The Roberts.

Näkymä kämpän etupihalta

Mun perheeseen kuuluu isä, äiti, 13 vuotias poika ja 15 vuotias, eli mua vuoden nuorempi, tyttö. Perheen lapset harrastaa kaikkea mahdollista mitä vedessä voi tehdä ja talosta löytyy kymmeniä erilaisia surffaus-, wakeboarding-, skurfing- ja kitinglautoja. Me asutaan Sydneystä pari tuntia pohjoiseen rannikkoa pitkin ihan järven rannassa, ja lähimmälle merenrantabiitsille on vaan parikymmentä minuuttia. Toinen päivä perheessä ja kaikki vaikuttaa tosi mukavilta. Eilen oltiin kattomassa Johnin, perheen isän, jalkapallopeliä ja skeittailemassa Perin, perheen tyttären kanssa. Peri lähti illalla kaverinsa 18v synttäreille ja pyysi mua mukaan mutta olin liian väsynyt ja menin nukkumaan. Tänään mentiin läheiseen isompaan kaupunkiin Newcastleen, jonne on noin 30 minuutin matka. siellä kateltiin paikallisia nähtävyyksiä, käveltiin tosi hienolla näköalatasanteella ja syötiin merenrannalla. Nyt istuskellaan olohuoneessa. host-äiti ja -isä kattoo Australian voicea, Sandon, host-veli, kattoo koneelta elokuvaa ja Peri on omalla koneella. Pikkuhiljaa alan tajuta että tä tulee olemaan mun koti seuraavat 10kk, ja se tuntuu upealta. Suomeen ei ole vielä ollut pahempi ikävä, muutamia kavereita lukuunottamatta.

Tän blogin tein lähinnä sen takia ettei kaikille kavereille ja sukulaisille tarvii erikseen kuulumisia kertoa, ja jakaakseni ottamiani kuvia ja videoita. en vielä tee minkäänlaisia lupauksia blogin suhteen, ja jää nähtäväksi kuinka usein jaksan päivitellä. Tässä kirjotuksessa on paljon asiaa pitkältä aikaväliltä, ja tä on mun ensimmäinen blogikirjoitus, joten se saattaa vaikuttaa vähän hutastulta.

Till next time, Veeti.